Te kaikki tiedätte varmasti sen tunteen. Kun vasta naimisiin mennyt ystävätär kaivaa esiin häävideonsa tai kummitäti istuttaa katsomaan etelänlomalla otetuista digikuvista koostettua diashow'ta, hymynne alkaa pikku hiljaa muuttua väkinäisemmäksi ja väkinäisemmäksi ja houkutus poistua paikalta hätäisen tekosyyn varjolla yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.  

Ikävä kyllä myös matkakuvauksilla on usein taipumus toimia tehokkaan unilääkkeen tavoin - kun muisteluistaan haltioitunut matkalainen on hädin tuskin päässyt kuvailemaan ensimmäisen taianomaisen illan unohtumatonta ravintolailtaa (Siinä pittoreskissa merenrantakahvilassa, jossa oli valkoiset liinat ja yllä kaartuva taivas. Ja se mariininsininen meri!), alkaa suurin osa kuuntelijoista nuokkua jo vaarallisessa etukenossa. Siksipä päästän teidät, ystäväni ja verisukulaiseni, tuosta piinasta ja kirjoittelen teille säännöllisin väliajoin terveisiä kaukomatkaltani, joita voitte käydä vilkuilemassa ilman suorituspaineita: kukaan ei ole tarkkailemassa vilkuiletteko hermostuneesti kelloanne tai pidättelettekö haukotustanne. Kukaan ei huomaa, jos hyppäätte alkusivulta suoraan viimeiselle.    

Siis: Kiiki introduces her no pressure travelogue eli Kuinka Minulle Tuli Kolmenkympin Kriisi Ja Lähdin Aasiaan. Nauttikaa - ylihuomenna se alkaa.