Olen viettanyt muutaman melko turhauttavan paivan taalla Bangaloressa, Intian piilaaksossa. Saavuin tanne tehdakseni jutun kaupungin vitsauksesta, kasvavasta elektronisen jatteen vuoresta.

Minua ennen samalla asialla kaupungissa ovat vierailleet muun muassa BBC ja CNN, joten jatevuorissa riitaa kylla jutun juurta. Elektroninen jate tuodaan monesti laittomasti maahan laivoilla Yhdysvalloista ja Euroopasta, mista se paatyy pieniin laittomiin nyrkkipajoihin, joissa vanhat tietokoneet hajotetaan osiin ja kaikki kierratettava materiaali ja laitteen sisaltamat arvokkaat metallit otetaan talteen. Tyo tehdaan yksinkertaisin menetelmin, usein polttamalla tai kayttamalla liuottimia, ja pajoissa tyoskentelevat ihmiset altistuvat vaarallisille kaasuille ja myrkyllisille metalliyhdisteille. Myrkyllisia yhdisteita paasee pajoista myos ymparistoon.

Mutta yritapas paasta kuvamaan elektronisen jatteen kierratysta laittomiin pajoihin - mahdotonta! Paikallisten ymparistoaktivistien mukaan laiton bisnes on sen verran arkaluontoista puuhaa, etta sen kuvaaminen voisi olla suoranainen turvallisuusriski. Ja kun kaupungissa toimii vain kaksi laillista kierratyspistetta, joista kumpikaan ei ole saanut vahaan aikaan uutta toimitusta, ei kuvamateriaalia ole kerta kaikkiaan tarjolla. Onneksi olen saanut kuitenkin tehtya pari haastattelua, joten ihan hukkaan nama paivat Bangaloressa eivat toki ole meneet.

Tarpeekseni olen kuitenkin jo saanut taman sykkivan (ja kalliin) metropolin elamasta, ja odotan innolla huomista lahtoani Chennaihin. Siella toivon voivani jatkaa jutun tekemista - suurena satamakaupunkina Chennai on kuulemma taynna laittomia elektronisen jatteen kierratyspajoja. Siella haastattelen myos aiheesta Greenpeacen edustajaa, silla jarjestolla on parhaillaan meneillaan laaja elektronisen jatteen vastainen kampanja. Tyotunteja ei minun kuitenkaan kannata taman jutun osalta ryhtya laskemaan - olkoon se siis minun tapani kantaa korteni kekoon hyvan asian puolesta.