Pomputeltuani kymmenen tuntia paikallisbussin kyydissa
maalauksellisesta maalaiskylasta toiseen saavuin viimein viime
perjantaina Hampin pikkukylaan, joka on kuuluisa hienoista
raunioistaan. Alueella oli muinoin, 1400-1600-luvulla, mahtava ja rikas
valtakunta, jonka jaljilta kylan ymparistosta loytyy toinen toistaan
hienompia temppeliraunioita ja monumentteja. Muutamat temppelit ovat
niin hyvin sailyneita, etta istuessani siella ihan hiljaa varhaisen
aamun hiljaisuudessa saatoin melkein nahda silmissani, milta
rakennukset ja basaarit nayttivat parempina paivinaan. Melkein
unenomaiseksi kokemuksen teki kuitenkin ymparoiva maisema: joka
puolella melkein tummanpunaista kivea, valtavia lohkareita toistensa
paalla ja rosioisia kallioita. Auringon noustessa tai laskiessa koko
maisema muuttui unimaisemaksi, jota katsellessa unohti melkein
hengittaa - niin kaunista kaikki oli.
Ainoa ikava puoli kokemuksessa oli, etta kuuluisien raunioiden vuoksi
itse Hampin kylasta on tullut todellinen turistiloukko, jossa
turistiparka on taukoamattoman tulituksen kohteena: kiskurihintoja
pyytavat riksha-ajajat, postikortin ja turistioppaiden myyjat,
rihkamamyyjat, matkatoimistojen virkailijat, pyoranvuokraajat ja koko
joukko muita seuraa perassasi joka askeleella. Kaikeksi onneksi
tunnelma itse raunioilla oli tyystin toisenlainen, ja parhaita hetkia
olivat ne aamun varhaisimmat hetket, jolloin liikkella ei ollut viela
juuri ketaan, vain jokunen laheiselle joelle aamupesulle suuntaava
kappyrainen vanhus tai yksinainen kulkukoira.
Kolme paivaa Hampin kylassa kiitivat siis ohi nopeasti, mutta nyt olen
taas matkalla muualle. Ihan pian, vajaan parin tunnin paasta hyppaan
yojunaan, joka kiidattaa minut Intian piilaaksoon, Bangaloren
kaupunkiin, missa aloitan taas totisen tyonteon:) Journalisti
ilmoittautuu jalleen palvelukseen!
maanantai, 14. marraskuu 2005
Kommentit