Lyhykainen jouluviesti taalta kaukaa jostakin: te kaikki rakkaat ihmiset, ystavat ja sukulaiset, olette tanaan ajatuksissani. Kaipaan lumista joulua ja jouluillallista perheeni kanssa, mutta olen silti kokenut hauskoja pikku jouluyllatyksia taalla kaukana kotoakin.

Jouluhan vietaan buddhalaisen perheen luona, jonka tytar tyoskentelee Nokialla Suomessa. Alue on kuitenkin lahes kokonaan roomalaiskatolista, joten isantaperheenikin viettaa joulua - omalla vahan hullunkurisella tavallaan. Niinpa kun herasin tana aamuna, nain ensimmaiseksi olohuoneessa puolitoistametrisen muovikuusen, jonka perheen isa oli kaynyt ostamassa edellisena iltana. Perhe vakuutti, etta kuusi oli ostettu, koska perheen 5-vuotias poika halusi joulukuusen, mutta minulla on epailykseni... Olipa silti aika  unohtumaton kokemus aloittaa jouluaattonsa koristelemalla muovikuusta buddhalaisperheen isoisan, mummon siskontyttaren ja muiden laajan perheen jasenten kera! Ja kun kuusen alla nokotti viela Suomesta tuliaisena tuotu poronnahalla verhoiltu joulupukin patsas, rinnassani ailahti lampimasti: vaikka suomalainen joulu jaakin minulta tana jouluna kokematta, saan silti kokea lamminta vieraanvaraisuutta ja valittamista.

Aamiaisen jalkeen perheen isa vei minut katsomaan meren laguunille rantaan palaavia kalastajia - ja samalla hankittiin - ilmeisesti jouluillalliselle - viela rivakasti saksiaan heiluttavia rapuja. Sen jalkeen hyppasin paikallisbussiin ja ajoin laheiseen kaupunkiin, jonka sivukujia kiertelin summittaisesti nahdakseni, kuinka paikalliset ihmiset viettavat joulua. Siella taalla nain katolisia kirkkoja, jotka olivat koristeltu joulun kunniaksi, ja joka puolella kaduilla myytiin yksinkertaisia puisia seimia, joita ihmiset ostavat koteihinsa. Seimet koristellaan muovisin hahmoin, katukauppialta voi ostaa kaikenlaisia versioita Jeesus-lapsesta ja Mariasta ja Joosefista seka paimenista. 

Vaellellessani jossakin pikkukujilla, jonne turistit eivat ilmeisesti juuri eksy, sain myos kutsun vierailla pienenpienessa lautahokkelissa, jossa asui suuri perhe. Perhe oli menettanyt talonsa tsunamissa ja joutui nyt asumaan hyvin yksinkertaisissa oloissa. Mutta kuinka ystavallisia namakin koyhat ihmiset olivakaan: ensimmaiseksi vieraalle haettiin mukava tuoli, jossa istua ja sen jalkeen tarjottiin kookosjuomaa. Ja sitten katseltiin perheen valokuvia ja vaihdettiin osoitteita. ...Mitapa tassa siis enaa puuttuu todellisesta joulun hengesta? Ystavallisyytta, vieraanvaraisuutta ja valittamista.

Nyt on aika toivottaa teille kaikille rakkaille ihmisille siella Suomessa rauhaisaa joulua. Itse suuntaan illalla katoliseen kirkkoon keskiyon joulumessuun buddhalaisen isantaperheeni kanssa:)