On aika tehda valitilinpaatos matkastani Intiassa, silla huomenna lennahdan Bengalinlahden ylitse naapurimaahan Sri Lankaan - mukanani lemmikkiameeba, joka on loytanyt mukavan kodin vatsastani... 

Reilun kahden kuukauden reissuni aikana olen oppinut ainakin nama asiat:

Intialaisten henkilokohtaisen tilan tarve on nolla

Joka kerta matkustaessasi tayteenahdetussa bussissa tai junassa tama tulee kouriintuntuvasti todistettua, kun ihmiset retkottavat puolittain toistensa paalla valittamatta siita, onko vieressa istuva tuttu vai ventovieras. Naissa tilanteissa myos yksiselitteinen omistussuhteesi rinkkaasi lakkaa olemasta ja laukustasi tulee kateva istuinalusta ainakin yhdelle perhekunnalle - ja perheen lemmikeille.

Intiassa koskaan ei ole liian myohaista

Unhoda suomalainen aikakasitys, kun saavut Intiaan! Taalla kaikki tapahtuu omalla letkealla rytmillaan, joka ei taivu tiukkoihin kellonaikoihin ja aikatauluihin. Siksi voit olla varma, etta intialainen ystavasi saapuu lounaalle vahintaan vartin myohassa ja hotellin pesijalle antamasi pyykit ovat valmiit vasta illalla eivatka aamulla, kuten sinulle kerrottiin. Mutta varoituksen sana! Kun asioit kaupassa/nettikahvilassa/pankissa ja virkailija pyytaa sinua odottamaan muutaman minuutin, kavahda! Muutaman minuutin odotus ei koskaan - toistan: koskaan - jaa muutamaan minuuttiin, vaan se voi olla mita tahansa puolen tunnin ja iaisyyden valilta.

Kaikki jarjestyy

Intialaiseen sielunmaisemaan kuuluu kyky luovia kuiville tilanteesta kuin tilanteesta. Lansimaisesta journalistista on hammastyttava havaita, etta silloinkin kun kaikki nayttaa  menevan pieleen, asiat jarjestyvat lopulta - ja luultavasti paremmin kuin alunperin olit suunnitellut. Taalla mikaan ei ole mustavalkoista, ja kaikesta voidaan neuvotella - ainakin jos lompakkosi on tarpeeksi paksu.