Hikinen urakkani tsunamijuttujen parissa on nyt ohi - lahetin jutut kasetilla Suomeen viime viikon perjantaina, ja kuuleman mukaan ensimmainen ajettiin ulos iltauutisissa eilen illalla. Olo on siis helpottunut, reilun viikon verran kun tein toita liki yota paivaa saadakseni ajoissa jutut tehtya ja lahetettya kotitoimitukseen.

Mutta millainen viikko se olikaan! Sina aikana ehdin taas nahda ja kokea niin paljon: vierailin valiaikaisleireilla, joissa tsunamissa talonsa menettaneet perheet asuvat yha telttaparakeissa, juttelin ja haastattelin leirien asukkaita ja eri hyvantekevaisyysjarjestojen edustajia - ja matkustin pitkin poikin maata. Paallimaiseksi tunteeksi jai se, etta suurin osa tsunamin uhreista ei enaa tarvitse materiaalista apua. Vaikka maassa on saatu rakennettua vasta murto-osa taloista, jotka taytyy rakentaa tsunamissa kotinsa menettaneille ihmisille, olot parakkikylissa ovat kuitenkin siedettavat. Ihmisten perustarpeet leireissa on turvattu, ja lapsille on jarjestetty leireille paivakoteja ja kouluja. Haastattelemani lerilaiset valittivat silti etenkin peltikattoisten telttaparakkien kuumuutta ja kertoivat ongelmista vedensaannin ja hygienian kanssa.

Itse asiassa luin eilen maan suurimmasta sanomalehdesta lyhennelman pitkasta raportista, jossa oli tutkittu tsunamiavun vaikutuksia rannikon yhteisoissa. Monet asiat, joita raportissa tuotiin esiin, olivat kielteisia: avustuksien summittainen jakelu on johtanut tilanteeseen, jossa ihmiset ovat ryhtyneet kyrailemaan toisiaan. Leirien asukkaiden keskuudessa ei ole juuri keskinaista solidaarisuuden tunnetta, kun niin moni pyrkii hamstraamaan avustuksia, vaikka ei niita todellisuudessa tarvitsisikaan. Kun maassa toimii yha niin monia avustusjarjestoja, systeemia on helppo kayttaa hyvaksi: niinpa esimerkiksi eraan kalastajakylan satamassa on nyt kolme kertaa enemman kalastajaveneita kuin ennen tsunamia - niin monet jarjestot ovat lahjoittaneet kalastajille uusia veneita tarkistamatta, onko veneille todellista tarvetta. Nyt kalastajat ovatkin hullunkurisen ongelman edessa, kun ammattikalastajia ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi miehittamaan kaikkia veneita. Siksi osa veneista makaa rannalla liki kayttamattomana.

Samankaltaisia esimerkkeja loytyy myos muita. Lehdessa kerrottiin, etta valiaikaisleireihin on jopa muuttanut perheita, jotka eivat menettaneet kotiaan tsunamissa. Leireilla olijoille kun on tarjolla monenmoista avustusta, joita muualla asuvat eivat saa.

Mutta on tsunamin jalkivaikutuksista jotakin iloistakin kerrottavaa: syntyvyys on kaantynyt huimaan nousuun Sri Lankassa. Asiantuntijoiden mukaan syyna on osittain se, etta leirien miehet eivat yleensa kay toissa, joten heilla on paljon aikaa viettaa vaimojensa kanssa!

Rakkaita terveisia teille kaikille ystaville ja sukulaisille koti-Suomeen. Joulunalusviikko kaikkine kiireineen ja viimehetken valmisteluineen on jo kasilla. Olette ajatuksissani.