Hyvaa uutta vuotta, ystavat rakkaat! Uusi vuosi vaihtui muistorikkaasti Intian Keralassa aiti Amman uuden vuoden viestia kuunnellen, mutta siita joskus tuonnempana. Nyt haluan palata viela jouluun ja viimeisiin paiviini Sri Lankan vehrealla saarella.

Srilankalainen joulu, riehakas joulu. Paljon herkkuja ja kaikki suurperheen jasenet yhdessa - meluisa ja varikas joukkio. Ja illan pimettya joulua juhlistettiin niin oman isantaperheeni kotipihalla kuin naapureidenkin pihalla ampumalla pimenevalle yotaivaalle kymmenittain ilotulitusraketteja; raketteja, joita olimme kayneet sita ennen illalla ostamassa suoraan laheisesta kylasta, jonka asukkaat valmistavat ilotulitusraketteja pienissa pajoissa takapihoillaan. Vierailimme yhdessa "tehtaassa", jonka pihamaalla tyoskenteli varmaankin kymmenkunta raketintekijaa, kaikki ylta paalta ruudinpolyssa. Ystavallinen tehtaanomistaja piti takapihallaan myos pienen naytoksen ja esitteli kaukaa tulleelle vieraalle erilaisia raketteja - joista  liki joka toinen oli suutari:)

Aika hurjalta tuntui kuitenkin seurata vieresta, kuinka tyontekijat valmistivat raketteja ihan kasipelilla, eika kenellakaan ollut tietoakaan minkaanlaisista suojaimista. Mitaan huipputeknologian taidonnaytteita nama raketit eivat toki olleet, mutta rajahtaessaan ne tuottivat silti eri vareja. Ruutipanoksen lisaksi rakettien kuoren sisalle laitettiin erilaisissa suhteissa monia metallijauheita, jotka ratkaisivat puolestaan raketin varin. Rakettien kuorina kaytettiin esimerkiksi kaytettyja lohisailykepurkkeja - omakin isantaperheeni ampui jouluiltana taivaalle muutaman komean sailykepurkin!

Ja lopulta jouluaattoillan paatti sitten jouluyon messu laheisessa katolisessa kirkossa. Ystavallinen isantaperheeni jarjesti minulle mahdollisuuden sopia papin kanssa etukateen, etta voisin kuvata messussa. Itse olisin oikestaan mieluummin vain istunut hiljaa ja nauttinut kirkon tunnelmasta kuin seissyt kirkkokansan lakkaamattoman kiinnostuksen kohteena kuvaamassa kirkonmenoja, mutta jouluyon harras tunnelma valittyi silti kameran linssin lapikin. Illasta jai muutamia unohtumattomia mielikuvia: rivi enkeleiksi ja paimeniksi puettuja kylan lapsia kiemurtelemassa vahan vaivautuneena alttarilla. Penkkeihin tiiviisti ahtautunut kirkkokansa pukeutuneena parhaimpiinsa, monilla naisilla tumma pitsinen huntu puolittain verhoamassa kasvoja. Nuori pappi, jonka paikallisella kielella pitama saarna kuulosti ulkomaalaisen korvissa pikemminkin poliittiselta palopuheelta, niin voimakas ja intohimoinen se oli. Ja ehka kaikkein uskomattomin, se suunnaton kansanpaljous: kirkon tilat kavivat pian liian pieniksi kaikille jouluyon messuun saapuville, joten suurin osa ihmisista leiriytyi kuuntelemaan messua kirkon ulkopuolelle. Kirkon joulun kunniaksi kauniisti valaistulla pihamaalla jumalanpalvelusta seurasi kokonaisia perhekuntia vauvasta vaariin, ja naita hartaita sanankuulijoita oli pihallakin satoja.

Aikani nettikahvilassa alkaa taaskin kayda vahiin. Siis viela ihan lyhyesti viimeisista paivistani Sri Lankassa. Joulupaivana jatin isantaperheeni pariksi paivaksi ja lahdin pomppimaan bussilla kohti saaren keskiosia, jossa sijaitsee useita Sri Lankan kuuluisimmista muinaisista temppeleista. Reissuni aikana vierailin kahdella temppelialueella, jotka olivat molemmat uskomattoman hienoja. Toinen niista oli jyrkalle kukkulalle ja sen ymparistoon rakennettu monimutkainen temppelialue, joka kasitti niin kuninkaan haaremialueen uima-altaineen(!) kuin pyhia temppeleitakin. Kukkulan laella oli kuninkaan valtaistuin, jonka nahdakseen taytyi kiiveta 1202 porrasta - aika hikinen urakka aamupaivankin lempeassa helteessa, mutta voi mitka nakymat ymparistoon kukkulan paalta avautuivatkaan!

Myos toinen temppelialue oli vaikuttava; se oli viiden kallioon louhitun luolatemppelin muodostama kokonaisuus, joka sekin sijaitsi korkean kukkulan laella. Jokaisessa luolassa oli toinen toistaan hienompia Buddhan patsaita, joista suurimmat olivat 10-15 metrin mittaisia, suoraan luolan seinamasta louhittuja hienoja patsaita. Ehka hienointa oli kuitenkin paikan tunnelma: ennatin kukkulan laelle varhain aamulla, joten pienen hetken verran, vajaan puolisen tuntia, sain olla temppelialueella ihan yksin ja nauttia parin tuhannen vuoden ikaisten temppelien rauhasta kenenkaan hairitsematta. Seuranani vain jokunen ilkikurinen apina juoksentelmassa temppelin pihamaan takorauta-aidalla, ja ymparillani varhaisen aamun kuulas valo.