Viimeiset nelja paivaa ovat olleet varsinainen oppikoulu siita, miten ihmiset pyrkivat elamaan tavallista elamaa kaikkein epatavallisimmissa ja vaikeimmissakin olosuhteissa. Liki parikymmenta tuntia kestaneen junamatkan paatteeksi saavuin maanantaiaamuna Bangkokista Pattanin kaupunkiin, joka sijaitsee Thaimaan itarannikolla lahella Malesian rajaa.

Matkustin tanne Etela-Thaimaan kaukaisimpaan kolkkaan, koska Pattanin provinssi ja sen kaksi naapuriprovinssia ovat olleet viime vuodet Thaimaan valtion murheenkryyni. Alueen asukkaista 80 prosenttia on muslimeja ja vain parikymmenta prosenttia buddhisteja. Vakivaltaisuuksien siemen piilee siina, etta koko maan mittakaavassa takalaiset muslimit ovat kuitenkin pieni vahemmisto, jotka kokevat etta valtio on sortanut heita eri tavoin - mika varmasti pitaakin paikkansa. Alue on yksi Thaimaan koyhimmista, ja esimerkiksi koulutustaso on heikompi kuin maan muilla alueilla. Myos koyhyys ja tyottomyys ovat tavallisia. Paikallinen muslimivaesto puhuu myos erityista malesian sukuista paikallista kielta, joka ei muistuta lainkaan thaita. Kun usein muualta maasta tullut virkamiehisto puhuu puolestaan ainoastaan thaita, eika ymmarra muslimikulttuurin erityispiirteita, monet paikalliset kokevat, etta etenkin poliisi ja armeija ovat syyllistyneet alueella useisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Pahin tapaus oli toissa vuonna, jolloin poliisi pidatti suuren kansanjoukon mielenosoituksen paatteeksi 1300 ihmista. Kun pidatettyja kuljetettiin mielenosoituspaikalta laheiseen vankilaan, heidat sullottiin kirjaimellisesti toistensa paalle kuljetusautoihin - silla seurauksella, etta 79 miesta tukehtui kuljetuksen aikana. Tasta tapauksesta kaydaan Thaimaassa yha oikeutta.

Naista ja muista syista vakivaltaisuudet ovat yltyneet viime vuosina: Thaimaan etelaprovinsseissa on tapettu viimeisen kolmen vuoden aikana yli 1900 ihmista. Seudulla toimii useita pienia muslimiseparatistiryhmia, jotka tekevat jatkuvasti pienimuotoisia iskuja: tavallisimpia ovat ampumavalikohtaukset. Juttelin juuri tanaan vakivaltaisuuksista suurta ATK-tiedostoa keraavan tutkijan kanssa, joka sanoi, etta alueella tapahtuu erilaisia vakivallantekoja - ampumavalikohtauksia, pommi-iskuja ja tuhopolttoja - keskimaarin 5-6 joka paiva. Esimerkiksi tana aamuna tuntemattomat hyokkajat ampuivat kahta naisopettajaa, jotka olivat matkalla kouluunsa mottoripyorallaan. Molempien naisten tila on vakava, ja ainakaan toisen heista ei uskota selviavan hengissa. 

Suurin osa iskuista tapahtuu pimean jalkeen, mika on muuttanut selvasti ihmisten elamaa. Vakivaltaisuuksien lisaannyttya vuoden 2004 jalkeen ihmiset eivat enaa mielellaan liiku ulkona illalla. Kun sain eilen illalla kyydin hotelliini yliopistoprofessorilta, yhdelta haastateltavistani, han pahoitteli kovasti, ettei voinut vieda minua ulos syomaan paivallista. Han kertoi, etta koska hanta on haastateltu usein Etela-Thaimaan tilanteesta eri medioihin, han ei enaa uskalla liikkua ulkona juuri kello seitseman jalkeen, koska pelkaa henkensa puolesta. Ja ehka syyta onkin, silla suuri osa iskujen uhreista on paikallisia poliiseja, armeijan henkilostoa, virkamiehia tai kylien johtajia. Opettajiakin viimeisen kolmen vuoden aikana on menehtynyt kuutisenkymmenta.

Mutta merkillisinta iskuissa on se, etta etenkin viime aikoina yha useammat iskut on suunnattu siviileja vastaan. Pommi-iskut julkisille paikoille ovat tulleet tavallisemmiksi, minka vuoksi iskuissa on itse asiassa menehtynyt viime vuosina enemman muslimeja kuin buddhisteja. Ei siis ole ihme, etta seka muslimit etta buddhistit pelkaavat turvallisuutensa puolesta. Kun vakivaltaisuuksia on jatkunut niin pitkaan, iskut ovat myos halvaannuttaneet paikallistalouden: uusia investointeja ei tule alueelle, ja joka puolella nakyy tyhjia liikehuoneistoja, kun varsinkin buddhalaiset liikemiehet muuttavat muualle. 

Ja sittenkin, kun olen jutellut viime paivina monien buddhistien ja muslimien kanssa, kaikki kertovat vain toivovansa, etta vakivaltaisuudet loppuisivat. Nama vakivaltaisuuksiin vasyneet ihmiset muistelevat muutaman vuoden takaista tilannetta, jolloin iskut eivat viela olleet jatkuvia, ja kertovat, kuinka hyva taalla oli elaa ja kuinka eri uskontoja edustavat ihmiset tulivat hienosti keskenaan toimeen. Kaikki vakuuttavat myos yhdesta suusta, etta eivat tieda, kuka naita iskuja tekee - miten onkaan mahdollista, etta pienehko ryhma aseistettuja separatesteja voi mullistaa kaikkien muidenkin elaman?    

Heille, jatkuvien vakivaltaisuuksien keskella elaville tavallisille ihmisille - maanviljelijoille ja kauppiaille, opettajille ja perheenaideille - toivotan sinnikkyytta jatkaa elamaansa vakivaltaisuuksista ja pelosta huolimatta. Ja teille muille siella koti-Suomessa toivotan joulurauhaa - se kun ei suinkaan ole itsestaanselvyys.