Thaimaan paakaupunki Bangkok on outo sekoitus: kaupungin keskustan valloittaneet pilvenpiirtajat ja niiden valissa mutkitteleva ilmaratajuna voisivat olla mista tahansa 1970-luvun tieteiselokuvasta - talta nayttaa tulevaisuuden metropoli. Keskustan kaduilla kulkevat hyvin toimeentulevat porssianalyytikot ja toimistotyontekijat moitteettomasti istuvissa puvuissaan ja siisteissa paitapuseroissaan.

Hetkittain vierailijan mielen valtaa epailys: mihin katosi tuttu Aasia, ja kuka toi tilalle kaikki nama amerikkalaiset ravintolaketjut ja ilmastoidut kauppakeskukset hienostoputiikkeineen? Vierailtuani Bangkokin uusimmassa, ja joidenkin mielesta hienoimmassa kauppakeskuksessa, ihmettelen vielakin kauppakeskuksen automyymalaa. Avoimeen, suurten ikkunoiden valaisemaan tilaan oli tuotu toinen toistaan kalliimpia urheiluautoja - miellyttaisiko sahakan punainen Ferrari vai kenties hillitymman varinen Jaguar? Eniten ihmettelen kuitenkin sita, etta automyymala sijaitsi kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa: kuinka ihmeessa huippukalliit autot oli saatu siirrettya katutasosta kolmanteen kerrokseen? Ja kuinka ne saadaan sielta pois, kun miljonaariasiaskas on valintansa tehnyt?:) Bangkokissa kaikki on mahdollista.

Vaikka on myonnettava, etta neljan kuukauden yhtamittaisen matkustamisen jalkeen on ollut mukava nauttia Bangkokin tarjoamista lansimaisista mukavuuksista - aamupalasta amerikkalaisen Starbucks-kahvilaketjun kahvilassa tai englanniksi tekstitetysta elokuvasta huippuhienossa elokuvateatterissa - Bangkokin todellinen vetovoima piilee kuitenkin niissa pienen pienissa hetkissa ja valayksissa, joita voi nahda, kun katselee ymparilleen tarkkaavaisesti. Vietettyani kaupungissa nyt kaiken kaikkiaan kolmisen viikkoa alan huomata yha uusia hauskoja pikku yksityiskohtia, jotka aluksi peittyivat massiivisen pilvenpiirtajaviidakon luoman alkuhammennyksen alle.

Ehka parhaita hetkia suurkaupungissa ovat aamun varhaisimmat hetket. Monet paikalliset heraavat hyvin aikaisin. Ensimmaiset aamupalaa tarjoavat katukeittiopisteet ja kuppilat avaavat ovensa jo ennen kuutta. Majataloni lahella sijaitsee useita pikku kauppoja, joista suurin osa tarjoaa myos aamupalaa - yksi keittaa joka aamu eraanlaista riisivellia, johon sekoitetaan asiakkaan toiveiden mukaan kaikkea alkaen lihanpaloista ja paattyen paloiteltuun munakkaaseen; toinen paistaa rasvassa lihanpaloja ja pikku kakkusia; kolmas tekee voileipia. Aamuhamaran vaistyttya viela hiljaisilla kujilla liikkuu myos buddhalaismunkkeja oransseissa kaavuissaan kerjaamassa almuja. Munkkien almujen keruu on joka aamuinen, ikivanha rituaali, joka on sailynyt miljoonakaupungin kiireisessa elamanrytmissakin.

Monena aamuna olen myos kulkenut laheisen puiston ohi, jossa voi jo seitseman aikaan nahda elakelaisia keppijumppaamassa ja lenkkeilijoita nauttimassa aamun viileydesta.

Myos buddhalainen kulttuuri nakyy kaikkialla katukuvassa. Bangkok on taynna budhhalaisia temppeleita. Osa niista on pienia temppeleita, jotka palvelevat yhden kaupunginosan asukkaita. Toiset ovat puolestaan koko kansakunnan tuntemia, silmaa hivelevan kauniita monumentteja, joissa pidetaan uskonnollisia tilaisuuksia ainoastaan erityisten juhlallisuuksien aikana. Ehka kiinnostavampaa on kuitenkin huomata, etta uskonto on myos elava osa monen - hyvin koulutetunkin - kaupunkilaisen elamaa. Majatalossani asuu eras amerikkalaismies, joka on hankkinut itselleen tyota englanninopettajana paikallisessa ammatti-instituutissa. Han kertoi minulle eraasta oppilaastaan, joka on urallaan nopeasti edennyt porssianalyytikko, kolmikymppinen nainen, menestyvan kaupunkilaisen malliesimerkki. Siina ei kuitenkaan ole kaikki. Nainen on myos harrastanut meditaatiota liki koko elamansa ajan ja on nyt edistynyt meditaatioharjoituksissaan viime aikoina niin pitkalle, etta kykenee nyt nakemaan harjoitustensa aikana ymparistonsa erityisina energiavirtoina. Buddhalaisten tekstien mukaan taman vaiheen saavuttavat vain harvat, hyvin pitkalle meditaatioharjoituksissaan edenneet oppilaat.

Takalaiseen uskonnollisuuteen liittyy myos toinen kiinnostava piirre. Monet thaimalaiset ovat melko taikauskoisia. Kavin eilen eraan buddhalaisen temppelin vieressa sijaitsevalla, uskonnollisia amuletteja myyvalla torilla. Torilla on vieri vieressa kymmenia myyntipisteita, missa myydaan erilaisia amuletteja: metallista taottuja tai savesta muovattuja buddhalaisten opettajien ja erilaisten jumalien kuvia. Kojujen aaressa parveli paljon paikallisia ostajia, munkkejakin, joista joillakuilla oli mukana pieni suurennuslasi, jonka avulla he tutkailivat pienten amulettien yksityiskohtia. Toiset kojuista myivat puolestaan toinen toistaan hienompia medaljonkeja, joiden lasisen kuvun alle amuletit voidaan sovittaa - nain amuletin ostaja voi kantaa sita aina kaulassaan. Suloiseen sekamelskaan toivat viela oman lisansa erilaiset Buddhan patsaita ja - yllatys, yllatys - hindu-jumalien patsaita myyvat kojut.

...Ei tama Thaimaan paakaupunki loppujen lopuksi ole niinkaan hullumpi paikka. Se on omalaatuinen sekoitus vanhaa ja ultramodernia, perinteita ja yltiopaista tulevaisuudenuskoa. Se on myos itsetietoinen kaupunki, joka elaa omaa elamaansa; elamaa, jossa mikaan ei muistuta Thaimaan maaseudun vehreista riisipelloista ja tihean metsikon peittamista kukkuloista tai maaseutukylien hiljaisista kylanraiteista.