Delhissa on tanaan juhlapaiva: monsuunisateet ennattivat vihdoin tanne. Taivas oli jo varhain mustanpuhuvien pilvien peitossa ja ilma paksu ja raskas. Ihmiset vilkuilivat taivaalle odottavasti, ja tunti sitten kaikkien kiihkeasti toivoma viilentava sade sitten alkoi.  

Itse en ole niin ylen innostunut katkeamattomana jatkuvasta sateesta, mutta takalaisille se merkitsee helpotusta viikkojen helteista, joiden aikana elohopea on noussut valilla taalla paakaupungissakin liki 50:een. Vaikka lampotila on laskenut jo inhimillisiin 35 asteen lukemiin, tuntuu ainakin tallaisesta pohjolan kasvatista sekin lampotila tukalalta, kun ilmankosteus hipoo 90:aa. Hotellihuoneessani ei ole ilmastointia, ja vaikka kattotuuletin pyorii oisinkin vinhasti, heraan joka aamu ylta paalta hikisena.

Kaikesta huolimatta on ollut taas hauska palata Intiaan ja Delhiin. Tiibetilaisyhteiso, jonne aina majoitun tanne tullessani, tuntuu jo kotoisan tutulta, ja takalaisen vakioravintolani henkilokunta muistaa minut jo ulkonaolta.  

Kaikki on siis paallisin puolin aivan ennallaan - ja samalla ei kuitenkaan mikaan. Vaikka majatalot ja ravintolat ovat auki, ja hedelmankaupustelijat tyontokarryineen seisoksivat yha samoilla paikoilla tiibetilaisyhteison kapeilla kujilla; vaikka tummanpunaisiin kaapuihin pukeutuneet buddhalaismunkit istuvat yha pian aamunsarastuksen jalkeen juomassa paivan ensimmaista kuppiaan teeta, Delhin tiibetilaisten keskuudessa kuohuu. Epaonnekseen Delhin tiibetilaisyhteiso sijaitsee nimittain liian lahella Delhin halki virtaavaa suurta Jamuna-jokea. Joki paisuu ja kapenee vuodenaikojen vaihtelun mukaan, mutta viranomaisten mukaan yhteiso sijaitsee ainoastaan 150 metrin paassa joesta. Delhin kaupunginisat haluavat kiillottaa kaupungin kuvaa ekotietoisena kaupunkina, joten he ovat paattaneet etta Jamunan molemmille rannoille luodaan 300 metria levea viherkaistale.

Jamuna-joen varrelle on vuosien ja vuosikymmenien aikana rakennettu kaikenlaisia rakennuksia alkaen suuresta sikhitemppelista ja paattyen vaatimattomiin slummihokkeleihin. Suurin osa on kai rakennettu laittomasti, ja nyt viranomaisilla on visainen pahkina purtavanaan, mikali he aikovat saada Jamunan rannat rauhoitettua. Virkamieskunta on kuitenkin tarttunut paattavaisesti harkaa sarvista kiinni ja ilmoittanut, etta tiibetilaisyhteiso aiotaan purkaa maan tasalle. Takalaiset asukkaat, joista osa on tullut naille seuduin asumaan jo Dalai Laman lahtiessa maanpakoon vuonna 1959, eivat tietenkaan halua lahtea kodeistaan, joten nyt asiaa ratkotaan lakituvassa. Yksi oikeusaste on jo antanut paatoksen, jonka mukaan tiibetilaisten on lahdettava, ja seuraavaa paatosta odotetaan parin, kolmen viikon kuluttua.

Asian tekee mutkikkaaksi se, etta tiibetilaiset itse vaittavat etta Intian ensimmainen paaministeri Jawaharlal Nehru lupasi Tiibetista saapuneille pakolaisille palasen maata nailta seuduin. Asiasta ei kuitenkaan ole olemassa mustaa valkoisella, ja sita paitsi tiibetilaispakolaistenalkuperainen asuinalue sijaitsee kilometrin, parin paassa yhteison nykyisesta paikasta.

Myos tiibetilaisyhteison itsensa sisalla asia jakaa mielipiteita: vaikka suuri osa yhteison asukkaista ovat vastahakoisia lahtemaan - monet takalaiset perheet ovat tyoskennelleet kovasti vuosikausia perustaakseen kauppapuodin tai ravintolan, eivatka he halua aloittaa jalleen kaikkea alusta uudessa paikassa - kuuluu yhteison sisalta myos toisenlaisia mielipiteita. Muuttoa kannattavat uskovat, etta uudessa paikassa tiibetilaisilla olisi paremmat olot: enemman maata kaytossaan ja parempikuntoisia taloja moderneine mukavuuksineen. 

Pelkoa herattavat myos huhut, joiden mukaan Delhin kaupungilla ei ehka ole osoittaa yhteisolle tarpeeksi suurta maa-aluetta ja se kaavailee sen sijaan hajottavansa yhteison jasenet eri puolille kaupunkia. Toisaalta ihmiset toivovat myos, etta pula sopivasta maatilkusta voi pakottaa viranomaiset paattamaan, etta tiibetilaisyhteiso saa jaada entisille sijoilleen. Kulissien takana kaydaan tietenkin kiihkeata politikointia ja lobbausta, ja ulkopuolisen on vaikea tietaa, kenella on puhtaat jauhot pussissaan. Siita huolimatta en voi olla tuntematta myotatuntoa sita vanhaa miesta kohtaan, joka kertoi minulle huonosti englantia solkaten, kuinka hirveaa hanesta olisi lahtea kodistaan viela vanhoilla paivillaan uudestaan pakolaiseksi, taivallettuaan jo kerran, nuorena poikana pitkan matkan pakolaisena Tiibetista Intiaan.