Vaikka Intia muuttuu kovaa kyytia - yhdeksan prosentin vuotuisen talouskasvun siivittamana - yhteiskunnaksi, jonka suurissa kaupungeissa hyviintoimeentuleva keskiluokka elaa hyvin lansimaista elamaa, sain taas vast'ikaan muistutukseen Intian toisista kasvoista. Kolme paivaa, jotka vietin pyhan Ganges-joen varrella Haridwarin kaupungissa, antoivat hyvan tilaisuuden tutkailla, mita hindulaisuus on tana paivana.

Haridwar sijaitsee Gangesin ylajuoksulla, kohdassa jossa joki laskee vuorilta tasangoille. Siksi Haridwaria pidetaan yhtena pyhimmista kaupungeista Gangesin varrella. Siita on osoituksena myos arvoasema, joka sille on myonnetty: Haridwar on yksi neljasta intialaiskaupungista, joka isannoi 12 vuoden valein jarjestettavaa hindujen Kumbh Mela -juhlaa. Kumbh Melaa pidetaan maailman suurimpana uskonnollisena juhlana.

Vaikka Kumbh Melan kaltaiset tapahtumat ovat Haridwarissakin harvinaisia, kuhisee Haridwar silti aina kaukaa, toiselta puolelta Intiaakin, saapuneita pyhiinvaeltajia. Monelle matka on suuri elamys: Haridwarin kaduilla on tavallista nahda nuoria miehia, jotka ovat ajaneet paansa pyhiinvaelluksen merkiksi. Kaupungin kaduilla voi myos nahda hyvin pukeutuneita ja hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia kaupunkilaisia kavelemassa avojaloin kohti Gangesin rannan temppeleita. Temppelialueella pyhiinvaeltajat kastautuvat Gangesissa ja monet ottavat myos talteen suuriin muovikanistereihin joen vetta viedakseen pyhaa vetta mukanaan kotiin.

Iltaisin sadat ja tuhannet pyhiinvaeltajat kokoontuvat seuraamaan uskonnollista seremoniaa, jossa temppelien papit siunaavat aiti Gangesia. Joen rannalla seisovat papit pitelevat palavia soihtuja - hinduille tuli on yksi pyhista elementeista - ja pyhiinvaeltajat laulajat pyhia lauluja. Jos ei katso kovin tarkkaan pyhiinvaeltajien vaatetusta - nuoria poikia lansimaisissa tennareissaan ja T-paidoissaan - tai huomaa, kuinka moni seremoniaa seuraamaan tullut tallentaa tapahtumaa kamerakannykallaan, voi melkein kuvitella seuraavansa entisaikaista seremoniaa. Silla jotakin iatonta ja ajatonta on soihtujen valkkeessa tumman joen pinnalla, sointuvissa uskonnollisissa lauluissa ja hindu-pappien yksinkertaisissa asuissa. 

Samaan aikaan Haridwar'kaan ei ole saastynyt kapitalismin kiroilta. Pyhiinvaeltajien ja turistien rahoja ovat vaijymassa kaupungin katuja vieri vieressa reunustavat halvat matkamuistokojut. Kojuista voi ostaa monenlaista halpaa muovikraasaa, kaupan on myos tauluja tai halpoja pienoispatsaita Hindu-jumalista, rukousnauhoja jokaiseen makuun ja naisille varikkaita kasirenkaita. Ikavamman puolen rahastuksesta turisti saa kokea vieraillessaan Ganges-joen temppelialueilla. Siella hanen rahoistaan kilvoittelevat niin erilaiset - enemman ja vahemman epailyttavat - pyhat miehet, jotka tarjoavat puolivakisin siunaustaan; turistien lihavista lompakoista hyotymaan tottuneet vartijat, jotka yrittavat verottavaa istumapaikasta lounaan hintaa kuin liian nuorina rihkamaa kadulle kauppaamaan lahetetyt pikkulapsetkin.

Ei Haridwar'kaan siis mikaan uskonnon ja moraalin keidas keskella kiehuvaa ja kuohuvaa Intiaa ole. Mutta - kaikista vioistaan ja ongelmistaan huolimatta - se on loppumattoman mielenkiintoinen ja monisarmainen kaupunki, jonka huomassa voi yha kokea hetkia jostakin iaisemmasta, kaukaisemmasta ajasta.