Tuhannen ja yhden yon satukirjan aarrekatkot taitavat sittenkin olla olemassa, ja ne on piilotettu jonnekin Rajasthanin osavaltion kiireisen paakaupungin Jaipurin uumeniin. Tana paivana tama miljoonakaupungin mittoihin kasvanut kuhiseva metropoli on paalta pain niin kuin mika tahansa iso intialaiskaupunki: sen kadut ovat aamusta iltaan taynna autoriksoja ja moottoripyoria, kaaootisen liikenteen seassa taitavasti puikkelehtivia pikkupoikia ja ymparilla vallitsevasta kaaoksesta piittamattomia lehmia.

Kaikesta kakofoniasta huolimatta Jaipur ei kuitenkaan ole tyystin unohtanut uljasta historiaansa. Kaupunki tunnettiin entisaikaan erilaisten taiteiden ja kadentaitojen mekkana, jonka kasityolaisilta maharajat ja muut hienostosuvut tilasivat upeasti painettuja kankaita ja kasin kudottuja mattoja tai millimetrin tarkasti maalattuja miniatyyrimaalauksia. Mutta ehka kaikkein tunnetuimpia Jaipurin taitelijoista olivat kuitenkin jalokivisepat, jotka takoivat kasin upeita kultakaatyja ja timanttiriipuksia.

Ne ajat eivat enaa palaa, mutta Jaipurin korusepat osaavat yha ammattinsa. Sen sain todistaa omin silmin, kun kiertelin pari paivaa niin Jaipurin pienilla sivukujilla kuin paakadun hienoimmissa koruliikkeissa jututtamassa ihmisia. Sivukujien pienissa ja alkeellisissa pajoissa ahersi nuorukaisia hiomassa Zambiasta tai Myanmarista tuotuja rubiineja tai Brasiliasta tuotuja syvan sinisina valkkyvia safiireja. Nuorimmat pojista olivat vasta vahan toisella kymmenella, mutta hekin tulivat koulun jalkeen katsomaan vanhempien tyota; koska suuri osa tyosta on yha kasityota, hyvaksi korukivihiojaksi tullakseen tyon opettelu on aloitettava jo lapsena.

Hienoimpien kivien tyostaminen on pelkkaa kasityota ja etenkin niiden valoa taittavien sarmien hiominen vaatii erehtymatonta katta ja kehittynytta silmaa. Siihen tyohon kelpaavat vain parhaat, parinkymmenen tyovuoden koulimat ammattilaiset ja siksi ammatti kulkeekin yleensa isalta pojalle. Jaipurissa korukivisepat ovat jo sukupolvien ajan tulleet paaosin sikalaisesta muslimiyhteisosta; juttelin niin korukivenhiojien kuin kauppiaidenkin kanssa, joiden kaikkien perheissa ammatti oli periytynyt neljan tai jopa kuuden sukupolven ajan.

Toisenlaisen ikkunan korukivien maailmaan tarjoavat puolestaan Jaipurin hienoimman kadun arvokkaimmat koruliikkeet, joiden asiakaskuntaan kuuluu niin kuninkaallisia kuin filmitahtiakin. Yhden kaupan ystavallinen omistaja kantoi minun nahtavakseni toinen toistaan upeampia koruja: riipuksen, jossa oli 15 karaatin timantti tai kaadyn, jossa oli kymmenittain mittaamattoman arvokkaita rubiineja seka viela korulippaan, joka oli kauttaaltaan ornamentoitu hopealla ja timanteilla. Saman kaupan seinilla oli muutamia kuvia kaupan asiakkaista: valokuvista tunnistin ainakin Richard Geren ja Goldie Hawn, presidentti Clintonin ja Ruotsin kuningasparin seka yhden Intian entisista paaministereista.

Nahtyani kaikki ne kasin taotut uniikit korut, joiden valmistamiseen voi kulua kuusikin kuukautta, en voinut lopulta kuin huokaista kaupan omistajalle: Olen niin onnellinen, etta maailmassa on joitakin niin kauniita esineita kuin nama korut. Jos ihmiset osaavat tehda kasillaan jotakin nain kaunista, eivat heidan sielunsakaan voi olla tyystin mustia.