Ehkapa niita on tosiaan olemassa? Jos on, ne tuntuvat kuiskivan viestejaan meille ihmisille ainakin bishnoi-heimolaisten korviin.

Viime viikonloppuna vierailin Rajasthanin osavaltiossa asustelevien bishnoi-heimojen kylissa. Bishnoit ovat tunnettuja aarimmaisesta luonnonrakkaudestaan. Heilla on oma erityinen uskontonsa, jonka perustaja eli tietaakseni 1400-1500-luvulla. He noudattavat 29 elamanohjetta, jotka kehottavat uskovia muun muassa pidattaytymaan vakivallasta mitaan elavaa kohtaan, suojelemaan puita, noudattamaan kasvisruokavaliota ja yksinkertaista elamantapaa.

Siksi tanakin paivana bishnoi-heimojen kylien liepeilla vaeltelee rauhassa antilooppeja ja harvinaisia peuroja, joita ei tavata enaa juuri missaan muualla Intiassa. Bishnoit ovat myos ylpeita historiastaan, jonka ehka huimin osoitus heidan uskostaan on 1700-luvulla sattunut veriloyly, jossa tapettiin yli 350 bishnoita. Veriloyly sai alkunsa, kun paikallinen maharaja lahetti sotilaitaan laheiseen metsaan hakkaamaan puita. Bishnoit asettuivat vastarintaan ja suojelivat omilla ruumiillaan kaadettavia puita. Sotilaita se ei kuitenkaan hidastanut, vaan he tappoivat aseettomat bishnoit.

Bishnoi-heimojen legendojen mukaan kylan naiset ovat myos joskus imettaneet aidittomiksi jaaneiden gasellien tai peurojen vasoja omalla rintamaidollaan.

Tana paivana ulkopuolisen on kuitenkin vaikea erottaa bishnoita muista Rajasthanin puoliaavikolla asuvista heimoista. Etenkin nuori sukupolvi on luopunut perinteisesta miesten puvusta, joka koostui valkoisesta dhotista, eraanlaisesta pitkasta kietaisuhameesta, seka pitkanomaisesta tunikasta ja turbaanista. Nuoret pukeutuvat lansimaalaisittain ja puhuvat sujuvasti hindia oman aidinkielensa ohella. He asuvat myos laheisessa kosketuksessa muiden alueen heimojen kanssa, joten vaikutteet puolin ja toisin leviavat helposti. Alueen heimoja yhdistaa  myos yhteinen ongelma: ilmastonmuutos on vaikeuttanut elannon hankkimista jo entisestaankin kuivalla alueella. Alueen heimot ovat perinteisesti hankkineet elantonsa paimentamalla karjaa, joko vuohia tai kameleita, tai viljelemalla maata. Kylissa koko ikansa viettaneet keski-ikaan ehtineet ihmiset kertoivat minulle muistavansa, kuinka viela heidan lapsuudessaan alueella saatiin kunnon sateita saannollisesti joka sadekautena. Nyt niin ei kuitenkaan ole enaa ollut pitkaan aikaan: viime vuodet - aina tahan kesaan saakka - ovat olleet tavattoman kuivia, niin kuivia etta esimerkiksi oppaanani toiminut heimolainen kertoi, etta hanen lehmistaan moni on kuollut. Siksi kylissa eletaankin nyt vaikeissa oloissa, ja moni vanhempi muistelee haikeana menneita vuosikymmenia, jolloin elannon hankkiminen oli kuulemma paljon helpompaa.

Ilmastonmuutoksesta kielii kuitenkin myos se, etta poikkeuksellisesti juuri vierailuani ennen alueella satoi enemman kuin kertaakaan 24 vuoteen. Hieman kauempana Rajasthanissa koettiin samankaltaisia sateita viime kesana, jolloin kuivalla aavikkoalueella satoi yhtakkia enemman kuin yli sataan vuoteen. Rankkasateiden nostattamissa tulvissa kuoli silloin satoja ihmisia; myos talla kertaa tulvat rikkoivat osittain vanhan padon, minka seurauksena liki 60 000 ihmista jouduttiin evakuoimaan tulvan alle jaavista kylista.

Palattuani takaisin Delhiin kavin haastattelemassa erasta ilmastoasiantuntijaa, joka totesi tallaisten akillisten ja yllattavien saailmioiden lisaantyvan ilmastonmuutoksen johdosta kaikkialla maailmassa lahitulevaisuudessa. Aavikko-oloihin vuosisatojen aikana sopeutuneet Rajasthanin kylalaisetkin voivat siis joutua tottumaan akillisiin tulviin ja yha paheneviin kuivuusjaksoihin. 

Viela Delhissakin muistelin kuitenkin tapaamaani bishnoi-miesta, joka - huolestuneena ilmastonmuutoksen vaikutuksista kotiseudullaan - lahetti terveisia meille kaikille muille ympari maapalloa: Saastakaa puita. Ela ja anna muiden elaa.